Kepon tutustumisretki Klaukkalaan alkoi aurinkoisena lauantai-iltapäivänä matkakeskuksen katettuja pyöräparkkeja ihmetellen. Onneksi kirjoittajalla oli kypärä päässä, sillä katos oli hiukan matala.
Silmiinpistävää Klaukkalassa pyörällä liikuttaessa on suuret korkeuserot eli mäkiä oli joka suuntaan. Lahnuksentien varressa on nykyään yhdistetty pyörätie Klaukkalan päässä, mutta jatko Espoon puolelle asti on vielä rahoitusta vailla. Asuinalueen vanha, mäkinen reitti Klaukkalan keskustaan ajettiin vaihtoehtona, jotta mäkisyys tuli varmasti selväksi. Samalla ihmeteltiin vanhaa, erittäin kapeaa 2-suuntaista yhdistettyä pyörätietä, jonka tasa-arvoisissa risteyksissä näkyvyys oli olematon. Vähäliikenteisillä asuinkaduilla ajoradalla pyöräily voi olla toisinaan turvallisempi vaihtoehto, mutta miten totuttaa suomalaiset pois “kevyen liikenteen väylistä”? Myöhemmin löytyi myös oikea jalkakäytävä, jollaisia ei Nurmijärveltä monta löydy...
Seuraava kohde olikin Nurmijärven ensimmäinen B7 eli Väistämisvelvollisuus pyöräilijän tienylityspaikassa urheilupuiston luona. Hyvähän siitä oli katu ylittää.Klaukkalantien levennystyömaan tilapäinen liikenneympyrä vaikutti toimivalta siihen asti kunnes valkoisen pakettiauton kuljettaja epäilemättä jonkin verran ylinopeutta ajamalla meinasi teilata satunnaisen pyöräilijän pyörätien jatkeella sekä kolaroida toisen auton kanssa ympyrässä väistämisvelvollisuuden unohtaen.
Klaukkalantien suojateillä huomio kiinnittyi myös tolppiin kiinnitettyihin erikoisiin purkkeihin. Ne näyttivät olevan jonkinlainen vaihtoehto suojateiden Välkky-tehosteille. Kenties kilpaileva tuote?Lopulta päädyimme Klaukkalantien ja Seurentien risteykseen, johon on suunniteltu korotettu suojatie risteykseen. Yhdistys ehdotti muistutuksessa tähänkin B7-liikennemerkin lisäämistä, jotta korotetulla suojatiellä väistämisvelvollisuus olisi autoilijalla. Käytännössä korotuksen kohdalla autoilija hidastaa joka tapauksessa.






