Vuodesta toiseen ja ympäri

Vuodesta toiseen ja ympäri

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Järvenpää pyöräillen lapsen näkökulmasta


Aktiivisena arkipyöräilijänä ja pyöräilyn edistäjänä olen hyvin tietoinen inframme puutteista. Silmäni aukesivat vielä hieman lisää, kun pyöräilin kahden ulkosuomalaisen lapsen kanssa Järvenpäässä. Nämä lapset eivät ole saaneet juurikaan liikennekasvatusta ja ajotaidoissakin on vielä kehittämistä, vaikka polkeminen ihan mukavasti enimmäkseen sujuukin. Katselin ympäristöä näitten lasten silmin ja havahduin jälleen pyöräreittien sekavuuteen, hankaluuteen ja niillä oleviin esteisiin. Ongelmista voi helposti listata ainakin seuraavat: 

1. Sekaliikenne. Samalla – usein kapealla – yhdistetyn väylällä kulkee jalankulkijaa, sauvakävelijää, koiranulkoiluttajaa, rullaluistelijaa, kännykkähortoilijaa, potkulautailijaa ja pyöräilijää. Kaikki tuntuvat valitsevan paikkansa mielivaltaisesti ja keskellä väylää kulkeminen on suosittua. Kelloa soittaessa muut liikkujat voivat väistää mihin suuntaan tahansa.

2. Epäinformatiivisuus. Tieympäristö ei anna minkään näköisiä vihjeitä siitä, mikä on pyöräilijän paikka, miltä puolelta muu liikenne ohitetaan tai koska väylätyyppi muuttuu.

3. Mutkittelu. Suoraan ei olekaan aina suoraan. Kun lasta ohjeistaa, että jatkamme T-risteyksessä tien yli suoraan, on todellisuus se, että joutuu kaartamaan ensin oikealle, ylittämään tien suojatietä pitkin, kaartamaan vasemmalle ja kääntymään jälleen oikealle päästäkseen jatkamaan suoraan eteenpäin. Ajorataa pitkin posottavat autoilijat sen sijaan pärjäävät tilanteessa kääntämättä rattia milliäkään. Tiukat käännökset yhdistettyinä kanttikiviin ovat hankala paikka vielä taitojaan kehittävälle pyöräilijälle. Epämukavia ne ovat myös kokeneelle aikuiselle.

4. Näkemät. Risteyksissä, mutkissa ja alikuluissa on usein mahdotonta nähdä kulman taakse. Väärää laitaa voi tulla vastaan mitä tahansa.

5. Huonokuntoiset tiet ja muut esteet. Routavauriot, puunjuurien nostamat harjanteet, montut ja irtosora aiheuttavat turhia riskejä. Jatkuvasti eteen tulevat kanttikivet heiluttavat pienen polkijan tasapainoa ja keskellä oleva luiska ohjaa väärään kohtaan väylää. Kaikki kulkijat tuntuvat myös hakeutuvan kapeaan luiskaan, jolloin yhteentörmäyksen riski kasvaa.

Bonuskohtana numero 6, joka ei liity suoraan liikenneinfraan mutta oleellisesti liikenteeseen: autoilijoitten käyttäytyminen. Osa autoilijoista huomioi pyöräilijät kuten pitääkin, mutta osalla ei ole aivan selvillä se, miten vaarallisia välineitä he kuljettavat. Pahin vaaratilanne pyöräillessämme tapahtui suojatietä ylittäessä: oikealta tuleva autoilija päätti olla pysähtymättä, vaikka neljän hengen letkamme oli ylittämässä tietä. Puolet pääsi yli ennen autoa, jälkipuoli teki järkyttyneenä äkkipysähdyksen.

Kehittämisen varaa siis on enemmän kuin paljon. Liikenneympäristö, joka on turvallinen ja selkeä lapsellekin, on kaikille hyvä ympäristö pyöräillä. Jos infran kehittämisen sijaan tarjoamme ratkaisuksi sitä, etteivät lapset saa liikkua liikenteessä pyörällä, kasvatamme sukupolven joka todellakaan ei opi pyöräilemään ja liikkumaan aktiivisesti paikasta toiseen. Liikenteessä liikkumista oppii vain harjoittelemalla aikuisen seurassa. 


Erika Weckström, Fillarikerhon hallituksen puheenjohtaja