Vaikka valoisa aika
lisääntyy ja aamuisinkin näkee eteensä jo ilman taskulamppua, tarvitaan
polkupyörässä yhä valot. Käytännössä jopa keskikesän valoisina öinä pitäisi
polkupyörässä olla valaisin.
Uusi asetus, joka määrittelee
polkupyörän ja muutaman muun keveähkön ajoneuvon valot ja heijastimet astui
voimaan 1. heinäkuuta 2016. Asetuksessa muuttui moni asia, mutta tarve käyttää
valoja pimeän ja hämärän aikaan pysyi ennallaan.
Mikä sitten muuttui ja näkyy
arkisessa liikenteessä?
Aloitetaan heijastimista.
Uudistetunkin asetuksen mukaan tulee polkupyörässä olla punainen taka- ja
valkoinen etuheijastin. Uutta on se, että niin sanotut pinnaheijastimet, eli
asetuksen mukaan sivuheijastimet voivat olla perinteisen keltaiset, mutta nyt
myös valkoiset. Vanhassa asetuksessa määrättyjä poljinheijastimia ei sen sijaan
enää vaadita. Ne toki ovat hyvät olemassa ja parantavat pyörän havaittavuutta,
mutta pakko niitä ei enää ole olla. Pakollisuuden poistoon on vaikuttanut muun
muossa uudenmallisten lukkopolkimien yleistyminen. Näissä ei kertakaikkiaan ole
tilaa heijastimille. Vastaavan ja jopa paremman heijastinvaikutuksen saa
aikaiseksi pyöräilijän nilkkojen ympärille asetetuilla heijastimilla.
Pyörän valaisimiin
viimevuotinen asetus sen sijaan vaikutti hieman enemmän. Edelleen pyörässä on
oltava pimeän ja hämärän aikaan eteenpäin valkoista tai vaalean keltaista valoa
näyttävä valaisin, mutta nyt se voi olla myös kiinnitettynä pyöräilijään.
Käytännössä muutos teki otsalampuista laillisia pyöränvaloja. Etuvalaisimen
käyttöpakko on ehdoton, eikä siihen vaikuta se, että pyöräilijä itse näkisi
eteensä ilman valoakin. Valaisin onkin tarkoitettu ensisijassa polkupyörän oman
havaittavuuden takaamiseksi muille liikkujille. On kuitenkin hyvä muistaa, että
vaikka kovin heikko valaisin ei välttämättä näy riittävästi ja täytä asetuksen
vaatimusta, on valaisintehojen toisessakin päässä hyvä olla tarkkana ja
huomaavainen. Kuten moottoriajoneuvojenkin kohdalla, ei polkupyöränkään valot
saa häikäistä muita kulkijoita, varsinkaan vastaantulijoita, olivatpa nämä
sitten kävelijöitä, pyöräilijöitä tai autoilijoita. Koska nykyisin on myynnissä
sangen tehokkaita valaisimia, niin pyörään kiinnitettäväksi, kuin
otsalamppuinakin, jää lopullinen vastuu häikäisyn torjumisesta ja valojen
säätämisestä pyöräilijälle itselleen. Tässäkin, kuten niin monessa asiassa
kultainen keskitie lienee se paras tie. Sama valaisin tai valoteho ei ole
sopivin kaikkiin ympäristöihin ja vaikkapa öisessä umpimetsässä tarvitaankin aivan
eri tehoja, kuin laitakaupungin hämärällä pyörätiellä.
Pyörien punaisten
takavalojen kohdalla pätee aivan samat asiat, kuin etuvaloissakin, mutta ne
eivät ole pakollisia. Taakse vaaditaan vain edellä mainittu heijastin, mutta ei
valoa. Jos taakse kuitenkin haluaa valaisimen asentaa, tulee sen olla punainen.
Asetus määrää tiukasti valon värin, joka on samalla huomattava
turvallisuustekijä. Värillä kerrotaan toisille liikkujille ajoneuvon
kulkusuunta ja virheellinen tulkinta voi johtaa kohtalokkaisiinkin virhearviointeihin.
Näkyvyyden kannalta takavalo on erinomainen laite ja lisää huomattavasti
turvallisuutta niin pyörätiellä, kuin ajotielläkin ajettaessa.
Uusi asetus toi pyöriin
muiden ajoneuvojen tapaan myös vilkkuvat valot. Aiemmin kielletyt suuntavilkut
sallittiin nyt poljettaviinkin kulkupeleihin, kunhan ne ovat keltaiset. Pyörässä
vilkkuvalla valolla kerrotaan aikeesta muuttaa kulkusuuntaa samaan tapaan, kuin
moottoriajoneuvoissa. Vilkut tulee asentaa eteen ja taakse, symmetrisesti
pyörän keskilinjaan nähden, toisin kuin etu- ja takavalot, jotka voivat olla
myös keskilinjasta poikkeavasti. Pakollisia ei vilkuista kuitenkaan tullut.
Järvenpään Fillarikerhon
syksyn ja alkutalven aikana tekemissä seurannoissa on havaittu jopa kolmen
neljästä ajaneen ilman valoja ja yllättävän suuren joukon myös vailla ehjiä tai
riittäviä heijastimia. Aamujen koululaisliikenteessä valot ovat harvinainen
poikkeus. Tällaisen pimeän pyörän kohtaaminen autolla tai toisella
polkupyörällä on usein miten yllätys ja vain hyvällä tuurilla kohtaamiset
tapahtuvat tilanteissa, joissa jää aikaa reagointiin.
Olemme tottuneet, että
autojen ja kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen liikkeen ja sijainnin voi
päätellä maisemassa tasaisena etenevistä valkoisista tai punaisista valoista ja
näin pitäisi olla myös polkupyörien kohdalla. Vastuu valojen käytöstä on
pyöräilijällä itsellään ja joskus myös heillä, jotka huolehtivat pyöräilijöistä
ja näiden pyöristä. Lasten ja nuorten kohdalla tämä tarkoittaa yleensä heidän
huoltajia. Aikuiset lapset voisivat puolestaan katsoa, että ikääntyvillä
vanhemmilla olisi valo- ja heijastinasiat kunnossa. Riittävä valaisin maksaa
vain jonkun euron ja heijastinpaketin saa alle kympillä. Pyöräily on hyvää
arkiliikuntaa ja näppärä väline niin työ-, koulu- kuin asiointimatkoille ympäri
vuoden ja vuorokauden. Lisäksi aika turvallistakin, kunhan valot ja heijastimet
ovat muiden säädettyjen asioiden ohella kunnossa ja käytössä.
Matti Salo
